Musiikki kantaa kun rokkari väsyy

Uusi tähti pakenee fanejaan Niko Kosetin ohjaamassa indie-elokuvassa. Seurakuntanuori Christian, jota esittää Tommy Johansson, lohduttautuu vanhempiensa kuoleman jälkeen musiikilla. Hänestä tulee äkkiä kuuluisa, mutta joutuessaan managerinsa, jota esittää Dean Portnoj, luotsaamaksi, Christian ei tunnekaan maailmaa omakseen. Onneksi hän saa eräältä bändäriltä apua ahdingossaan. Tarina kertoo satiirinomaisesti siitä, kuinka itsensä voi hukata kovassa musiikkimaailmassa ja fanien piirittämänä. Elokuva on hauska ja erilainen. Siinä on paljon musiikkia, mutta mukaan mahtuu myös paljon väkivaltaisia kohtauksia. Väkivallasta ja kauhuelementtejä sisältävistä kohtauksista johtuen elokuva on kielletty alle 16-vuotiailta. Loppujen lopuksi elokuvassa on kuitenkin myös toivoa. Ennen kaikkea se on ylistys musiikille, joka kantaa silloin, kun on vaikeaa.

Nuorten musiikkielokuva mustalla huumorilla

Ikärajasta huolimatta Christian Dreadful on suunnattu nuorille ihmisille. Monen nuoren on helppo samaistua Christianin tarinaan ainakin jossain määrin. Vaikka ei olisi menettänyt vanhempiaan, moni nuori tuntee olonsa yksinäiseksi ja etsii lohtua erilaisista asioista. Monille se jokin on musiikki, mutta toisille valitettavasti päihteet tai rikolliset harrastukset. Christian Dreadful vetoaa mustalla huumorillaan nuoriin katsojiin ja inspiroi nuoria purkamaan yksinäisyyden ja turhautumisen musiikkiin. Christian nauttii alussa musiikin tekemisestä ja esiintymisestä, mutta kun yleisön suosio iskee yllättäen, uusi tähti ei enää tiedä, miten käsitellä tunteitaan. Rokkitähden elämä on asia, josta moni nuori haaveilee, mutta harva tietää, mikä menestyksen hinta on.

Christian on luonteeltaan hyväsydäminen ja fiksu poika, jonka tavoitteena on tehdä hyvää myös faneilleen. Uusi tähti haluaa auttaa muita kaltaisiaan musiikin avulla, mutta tehtävä ei osoittaudu kovin helpoksi vaikean managerin takia. Elokuva paljastaa musiikkimaailman ja julkisuuden raa’an puolen, josta moni ei tiedä. Siinä kritisoidaan mediaa ja julkisuutta, jota tavoitellessa moni unohtaa, mikä on oikeasti tärkeää. Elokuva näyttää nuorille, että rokkitähdenkään elämä ei ole pelkkää juhlaa, ja vaikka julkisuudesta haaveilisikin, se saattaa osoittautua erilaiseksi kuin mitä on kuvitellut. Toisaalta elokuva osoittaa myös, että hyväsydämisyys ja omien intohimojen tavoittelu on mahdollista, kun jotain haluaa oikein kovasti. Myös Christian joutuu elokuvassa kamppailemaan kahden tulen välissä, eikä se ole mikään helppo tehtävä.

Kritiikkiä musiikkimaailmaa ja julkisuutta kohtaan

Christian Dreadful paljastaa häikäilemättä kaikki musiikkimaailman pahat puolet. Elokuvassa näytetään myös kauhukohtauksia ja väkivaltaa, eikä mitään ole turhaan kaunisteltu. Elokuva on myös lähtökohtaisesti kapinallinen, sillä se on tuotettu itsenäisenä elokuvatuotantona eikä kaupallisen elokuvayhtiön kautta. Tämä tukee elokuvan sanomaa jo itsessään. Elokuvan tuottaja Niko Kostet haluaa varoittaa nuoria sellaisista ihmisistä kuin leffan elokuvatuottaja. Hymyilevä pukumies ei ole välttämättä sitä, mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Hänen mielestään on huolestuttavaa, jos nuoret ovat liikaa julkisuuden perään. Elokuva toimii ikään kuin vastaiskuna nykypäivän Idolseille ja muille julkisuushakuisuuteen keskittyville ohjelmille. Christan Dreadful on elokuva, jossa uusi tähti havahtuu näkemään asioiden todellisen laidan ja pyrkii eri suuntaan julkisuushakuisesta maailmasta, ennen kuin on liian myöhäistä.